Sydämellä ajatellen kehitysapu köyhille maille on hieno asia. Aivoilla ajatellen on kehitysapu typerää ja tuhoisaa. Kehitysmaat ovat asemassaan omasta kyvyttömyydestään. He ovat kyvyttömiä elintason nostamisessa, koulutuksessa, raaka-aineiden hyödyntämisessä, tautien estämisessä, sotien välttämisessä, vahingollisten kulttuurimuotojen kitkemisessä jne.
Suomella ei ole mitään moraalista, eettistä tai erityistä velvollisuutta antaa näille maille vastikkeetonta taloudellista tukea.
Nälkää ja hätäänäkeville lähetetty apu päätyy hälyttävän usein mustillemarkkinoille, sotaherroille ja ahneelle eliitille kussakin maassa, ja siten aiheuttaa vain lisää tuskaa hädässä oleville.
Nälkä, sota, taudit ja viljelysmaiden puute johtuu useimmiten liian suureksi paisuneesta väestöstä. Kehitysapu kasvattaa väestöä entisestään ja pian on entistä suurempi nälänhätä torjuttavana. Paine laukaista massamuutot länsimaihin olisi ilmeisen suuri, aiheuttaen yhteiskunnallista kaaosta, ekologisen tuhon ja pahimmillaan rotusodan.
Meidän ei tule kohdella kehitysmaita niin kuin rakastava äiti kohtelee hulttiopoikaansa, aina antamalla anteeksi, rahaa ja ruokaa. Hulttio ei opi ikinä mikäli häntä aina paapotaan. Hulttio oppii kun hänelle annetaan työkalut selviytyäkseen elämästä omin avuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti