Kimpassa -lehti (2011) puristi esiin kielifasistisen filosofian tohtorin, Kari Tarkiaisen, vääristelemään historiaa. Tarkiainen satuilee:
"Suomi oli alun alkaenkin osa Ruotsia, jonka asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet olivat samat kuin emämaassa. Suomen kieltäkään ei sorrettu ja sen käyttö kirkon ja asetusten piirissä sekä suullisena kielenä esimerkiksi talonpoikaissäädyssä Ruotsin valtiopäivillä oli täysin mahdollista."
Faktaa: Suomalaisten todelliset "oikeudet" saavutettiin vasta 1930-luvulla. Sitä ennen kaikki valtiolliset ja kirkolliset virat kuuluivat etupäässä ruotsinkielisille. Suomen kieli sai "teoreettisen" tasa-arvon, Venäjän vallan aikana, vuonna 1863. Kari tarkiaisen "alun alkaen" eli 1249 ei todellakaan ole sama kuin 1863 tai 1930.
"Ruotsia kohtaan ei esimerkiksi kansanrunoissa tai historiallisissa lähteissä tunneta mitään kielteisyyttä (...) kansan suhtautuminen oli 1800-luvun alkupuoliskolla jopa niin lämmintä, että viranomaisten piti sitä jäähdytellä."
Faktaa: Miten historiallisissa lähteissä voisi olla kielteisyyttä Ruotsin valtaa vastaan, kun Ruotsi määräsi mitä saa kirjoittaa ja julkaista ja mitä ei. Kirjoitettu suomenkieli alkoi "yleistyä" vasta 1600-luvulla. Sitä paitsi, kansanrunoista kyllä löytyy kielteisyyttä "Ruoka-Ruotsia" vastaan.
"Kielteisyys on fennomanian ja aitosuomalaisuuden keksimä suhtautumistapa."
Faktaa: Svekomaanit kiihdyttivät suomalaisvastaisuuttaan kun he huomasivat vaaran suomenkielen nousemiselle valtiokieleksi.
"Kotikieli ei yksin riittänyt takaamaan ruotsin jatkumista puhekielenä. Tämän ruotsinkielisemme tietävät ja vaativat siksi yhteiskunnaltakin kaksikielisyyttä."
Faktaa: Kielifasismia pähkinän kuoressa. Jos minulla ei ole varaa juoda olutta, vaadin yhteiskuntaa maksutalkoisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti