Puhetaitoa pidetään yleensä hyvänä piirteenä kenessä tahansa henkilössä, mutta ei missään nimessä kun on kyse Adolf Hitleristä (1889-1945). Hitlerin puhetaitoa pidetään kiihkoiluna, teatraalisena ja aivopesuna. Kyllä, Hitler olikin hyvin kiihkeä henkilö joka janosi suuruutta ja paloi idealistisessa innostuksessaan. Mutta, ei hän ainoa ole joka on hionnut puhetaitonsa täydelliseksi, samaa tekevät esimerkiksi nykyajan poliitikot ja ovat sitä aina tehneetkin. Jos vain muistellaan Winston Churchillin rautaisat puheet sota-aikoina, niin on helppo tunnistaa hänen lausahdukset "teatraalisina", ja hyvä niin. Puheiden on aina ollut tarkoitus lujittaa joku tietty ajatus isompaan kuuntelijakuntaan. Ei missään nimessä voi olla hyödyllistä mumista, änkyttää tai loputtomiin lörpötellä täysin asiaankuulumattomista ja tylsistä aiheista. Jo antiikin kreikkalaiset arvostivat hyvin korkeasti puhetaitoisia yksilöitä. Joten, miksi on niin vaikeaa tunnustaa Hitlerin olleen puhetaidon mestari, josta moni ei voi olla muuta kuin kateellinen? Eikö puheiden perimmäinen tarkoitus ole juuri jonkun ajatuksen istuttaminen toisen päähän eli "aivopesu"? Emmekö me kaikki aina välillä käyttäydy tai puhu "teatraalisesti", esimerkiksi ensi kertaa appivanhempia tavatessa?
Miksi mustan Martin Luther Kingin alkukantaisia tunteita kihelmöivät puheet ovat kauniita, mahtavia ja luovia, mutta Hitlerin samankaltaiset puheet taas eivät? Hitleriä haukutaan poliittiseksi jyräksi. Sitä hän kyllä oli kuten poliitikot nykypäivänäkin ovat, mutta he ovat vain hieman hienotunteisempia, salaavat tarkoitusperänsä ja verhoavat kieroutuneisuutensa savuverhoon. Hitler oli sentään avoin, eikä peitellyt aikomuksiaan millään tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti